Oli taas se aika vuodesta, kun norssilainen oppilasryhmä tuppautui Oulun rauta-tieasemalle odottelemaan Helsingistä kello 17.08 raiteelle 3 saapuvaa pikajunaa. Ilmassa oli hysteerisyyden oireita, joita ei suinkaan helpottanut junan hieman aikainen saapuminen. Kun kiskot sitten rupesivat kolisemaan, kaikki olivat hypätä raiteille. Ehei, emme me olleet ennakkoluuloisia.
Juna pysähtyi. Ovet aukenivat, ja ulos purkautui kaikkea muita paitsi saksalaisia. Asemalla oli jäljellä vain pöllyävä tomu, pikajuna ja me. Saksalaisia ei näkynyt. Hiljaisuuden rikkoi vähitellen voimistuva pulina. Kuin vaistomaisesti käänsimme päätämme. Ja näimme saksalaiset.
Ensimmäinen ilta lähti käyntiin, kaikilla meistä eri tavoin. Jo sinä iltana kokoonnuimme suureksi jengiksi, joka erilaisuudellaan kiinnitti sivustakatsojien huomion.
AIRA SAMULINIA JA JÄÄKIEKKOA
Ensimmäinen varsinainen päivä käynnistyi Oulun normaalikoulu & University area -rallylla. Seikkailimme yliopiston alueella ja tutustutimme saksalaisia koulumme ympäristöö n. Liikuntatunti oli shokki bielefeldiläisille vieraillemme, jotka eivät olleet tottuneet tanssimaan 70-luvun poppia á la Aira Samulin. Illalla kokoonnuimme koululle tuijottamaan jääkiekkoa, joka tosin kiinnosti lähinnä suomalaisia.
Selvisimme seuraavastakin päivästä, ja sitten olimmekin menossa jo vapussa. Koulusta oli vapaata, ja näin ollen saksalaiset olivat yksin meidän vastuullamme. Neljään päivään emme voineet karata kouluun. Tekemistä täytyi keksiä itse.
Oli itsestäänselvyys viettää vappupäivä kaupungilla. Kauniin sään johdosta pyöräilimme kaupunkiin tutkailemaan suomalaista menoa. Karnevaalitunnelma ei ollut uutta saksalaisille, mutta tottahan toki suomalaisessa vapussa oli jotain erilaista. Serpentiinit ja lavalla riehuva yliopiston puhallinorkesteri herättivät kysyviä katseita. Myös haalaripukuiset opiskelijat ihmetyttivät monia.
Pyhien aikana opimme tuntemaan toisemme paremmin, koska vietimme miltei kaiken vapaa-ajan tiiviisti yhdessä. Mitähän äitiemme mielissä liikkui, kun vyöryimme milloin kenenkin kotiin pitämään hauskaa ja tapaamaan toisiamme.
SUMUISTEN TUNTURIEN SAKSALAISET
Retki Rukalle heti neljän vapaapäivän jälkeen oli mukavan pehmeä lasku takaisin arkeen. Pehmeä lasku märkään, räntäiseen Kuusamoon. Yli puolet Rukasta oli suljettuna, olihan sesonkiaika jo ohi. Tosin olisi ollut sama sulkea koko Kuusamo, sillä laskettelu sumuisen kostealla tunturilla kinokseen juuttuneena ei ollut ainakaan suomalaisten mieleen. Saksalaiset ottivat sen kuitenkin eksoottisena kokemuksena. Ainakin he saivat tehdä tuttavuutta lumen kanssa.
Koulu soi viikon huipennus keskiviikkona keräsi saksalaiset Rotuaarille seuraamaan koulumme lauluryhmää. Se oli epäilemättä ainutlaatuinen kokemus. Ainakin suomalaiset oppilaat seurasivat sitä mielenkiinnolla.
Torstaina valtasivat saksalaiset ystävämme Tietomaan ilman meitä. He kokivat paikan valtavana elämyksenä, ja viettivät siellä koko päivän.
Vapaa-ajan vietimme yhdessä isolla porukalla ja hauskaa oli. Kun he huomenna lähtevät kotiin, jäämme haikeina odottamaan ensi syksyä, jolloin me puolestamme matkaamme Saksaan. Ongelmitta emme tietystikään selvinneet, mutta nekin selvitimme valvojiemme Helin ja Helmutin (HH-tiimi) auktoriteettisen otteen avuin.